FAKTANTARKASTUS 2 Media julkaisee päivittäin höpöä, nettikeskusteluista puhumattakaan.

Internet haittaa oppimista

  • Nicholas Carr
    Nicholas Carr

Tapa miten luemme vaikuttaa oppiseen ja aivoihin. Netistä lukeminen on pinnallisempaa kuin perinteinen lineaarinen lukeminen. Haitallista etenkin koululaisille, joiden maailmankuvan kehittymiselle on olennaista uudien termien ja niihin liittyvien käsitteiden oppiminen. Käsitys, että ainahan voi hakea netistä on katastrofi maailmankuvan rakentamisessa.

Dozens of studies by psychologists, neurobiologists, and educators point to the same conclusion: When we go online, we enter an environment that promotes cursory reading, hurried and distracted thinking, and superficial learning. Even as the Internet grants us easy access to vast amounts of information, it is turning us into shallower thinkers, literally changing the structure of our brain.

http://www.wired.com/2010/05/ff_nicholas_carr/all/

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

‚̧ 1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (37 kommenttia)

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen

Aika lailla samaa mieltä! Jos laitat oppilaan hakemaan netistä jotain tietoa (vaikka ryhmätyötä varten), suorituksen pointti jää useimmiten sen tiedon hakemisen ja kopioimisen asteelle. Asian sisäistämiseen ja ymmärtämiseen tarvitaan useimmiten jonkun verran kertausta, riippuen tietysti oppilaasta ja iästä.

Oppikirjat ovat yleensä tarkoin mietittyjä, loogisesti eteneviä ja oppimista tukevia kokonaisuuksia. Ne on mietitty asiantuntijatyöryhmillä ja kustantajat tarkastavat ne tarkkaan ennen julkaisua.

Nettitekstejä voi mielestäni käyttää lisänä ymmärtämisen syventämiseen, tiedon tarkentamiseen ja yksityiskohtien hakemiseen.

Kaipaisin esim. äidinkieleen oppikirjanvalmistajilta vanhan kunnon "Suomen kielen kirjani" uudistettua versiota. Muistatteko sen valkoisen kirja? Taisi olla Otavan opus, jolla monta sukupolvea opetettiin suomen kielen saloihin. Olihan se nykyisiin värikuvaeepoksiin verrattuna tylsähkön näköinen teos, mutta kieliopilliset asiat menivät siinä eteenpäin loogisesti kuin juna. Eikä mitään jäänyt välistä.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Olen myös samaa mieltä. Internet on hakukone, joka ei korvaa hyviä kirjoja. Liiallinen istuminen tietokoneen ääressä, -paitsi että se sulkee sinut luonnollisesta kokemusmaailmasta, myös aiheuttaa sekä henkisiä että fyysisiä terveysongelmia. Liikunta on yksi oiva tapa torjua erilaisia sairauksia.

Kirja on siitä kätevä, että siihen voi tehdä alleviivauksia ja sivuhuomautuksia ym. muistisääntöjä (kynä, käsi ja ajatus tehostavat motoriikan kautta, osan oppimista). Kirja on myös henkilökohtaisempi, jolla on selkeä alku ja loppu. Sitä on helppo kuljettaa ja löydät siitä aina haluamasi tiedon huomattavasti helpommin ja nopeammin, kuin ensin avaamalla tietokoneen ja jonkin sovelluksen tai hakukoneen.

Kirja on fyysisesti läsnä, sitä voi pyöritellä ja ihastella. Harvemmin kukaan tarvitsee kantaakseen esim. 10:ntä kirjaa ja toisaalta, internetissä tieto on niin hajautettua, että parhainkaan hakukone ei löydä juuri sitä tietoa, mitä sillä hetkellä tarvitset.

Oppimisen kannalta, hyvä kirja ja sen yltiöpäisen kuluttava käyttäminen, sekä suoraan käytäntöön soveltaminen, on minusta luontaisesti tehokkain tapa oppia uusia asioita.

Tietokoneen järkevä käyttäminen tietopankkina yhtenä osana kokonaisuutta, josta voi löytää lyhyen tiedon, on oiva työkalu.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Tuo avauksen kivalainaus alleviiviivauksineen on nettikirjasta. Myös sanahaku toimii ....

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Nykyään alkaa olla niin, että jos tieto ei ole netissä, sitä ei enää ole. Tai jos netissä, esim. wikipediassa on viite teokseen, jota ei löydy netistä, ei sitä viitsi etsiä tai käytännössä tilata jostain isommasta kirjastosta.

E-kirjalukijana minulla on Kindle, jossa on näppäimistö. Sillä voi tehdä alleviivauksia ja sivuhuomautuksia. Se mahtuu melko hyvin takin taskuun ja tallennustila siitä ei ole vielä loppunut. Se on paljon kevyempi kuin kirja ja sitä voi lukea helposti yhdellä kädellä mukaanlukien sivunvaihdot. Muuton yhteydessä ei tarvitse suurta määrää muuttolaatikoita, kun kirjasto mahtuu taskuun.

Englantia lukiessa se on kätevä, kun kursorin vie oudon sanan kohdalle, tulee alareunaan sanan lyhyt selitys, mutta laajemman ja muut merkitykset saa tarvittaessa esille.

Tietosanakirjojen häviämisestä on usein syytetty wikipediaa, mutta oikea syyllinen oli jo Encarta ja muut CD:llä olleet tietosanakirjat. Wikipedia tietysti on vielä parempi. Sanakirjat ovat toinen turhaksi käyvä kirjatyyppi.

Min√§ harrastan innokkaasti sienestyst√§ ja maasto- tai mieluummin peruskartat ovat uusien paikkojen l√∂yt√§misess√§ ja katsastamisessa hyvin t√§rkeit√§. Paperisia on kertynyt yli 10. En√§√§ niill√§ ei ole mit√§√§n arvoa. Maanmittauslaitoksen paikkatiedot muuttuivat avoimeksi vuonna 2012. Nyt koko Suomen kartat saa vektorimuodossa ilmaiseksi. Koko 1,7 Gt eli mahtuu hyvin android √§lypuhelimeen tai tablettiin (Oruxmaps on aika buginen. Itse jouduin siirt√§m√§√§n tiedostonhallinnalla karttatiedoston oikeaan paikkaan). Laskin √§sken, ett√§ 1:20 000 tarkkuuden paperisia peruskarttoja Suomen alueelta on v√§hint√§√§n 2600 kpl. Ne siis kulkevat k√§tev√§sti taskussa, kosketusn√§yt√∂llisell√§ laitteella niit√§ on helpompi selata ja GPS n√§ytt√§√§ paikan. 7-tuumainen tabletti mahtuu hyvin taskuun. Hinta l√§htien 50 ‚ā¨.

Kyllä paperi alkaa olla historiaa.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Tiedon etsimiseen ja sen pikaiseen löytämiseen ja varsinkin sen omaksumiseen on hyvin monia keinoja ja tapoja. E-kirjat ym. ovat vain osa sitä kokonaisuutta. Se että tieto on helposti saatavilla ja keskitettyä, se ei välttämättä kasvata meitä ajattelemaan. Tekniikka, jos se keskittyy liiaksi yhden tabletin tai vastaavien sovelluksien integroimiseen niin, ettei enään tarvitse liikkua mihinkään, tekee meistä lopulta sekä henkisesti, että fyysisesti heikkoja.

Kieltämättä kuten sanoit, nykyiset laitteet kulkevat kätevästi mukana ja ovat kevyitä ja niihin voi tehdä sivumerkintöjä ym. Mutta lopulta kun tekniikka on kehittynyt niin pitkälle, että voimme tuoda luoksemme informaatiota esim. hologrammeina, johonkin väliaineeseen kuten kaasuun ja mennäkseni vielä pidemmälle, kvanttikuvantamiseen tai vastaavaan. Tämän jälkeen informaatiota hakiessamme, me olemme lähes täydellisesti virtuaalisia ja meillä ei ole enään kykyä kokea elämyksiä luontaisesti, puhumattakaan oppimisesta.

Teknisiä välineitä tulisi kehittää järkevästi, ei itseriittoisesti niin, että jokainen meistä vain istuu ja tuijottaa omiin koneisiinsa ja unohtaa sen tärkeimmän, eli sen toisen, joka istuu vastapäätä. Vuorovaikutustaidot ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin satojen tai jopa tuhansien tietojen helppo löytäminen tablettien ym. avulla.

Toisaalta, aivot reagoivat parhaiten silloin, kun informaation määrä on rajatumpaa. Liika informaatio ja varsinkin jos se ei ole sofistikoitunutta, se vaan sekoittaa ja hämmentää.

Olettaisin, että paperin aika on vasta aluillaan. Silloin kun tietotekniikkaa ryhdyttiin kehittämään, paperin kulutus on vain lisääntynyt.

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen

Suunnistusharrastajana tykkään kartoista, niitä roikkuu vessan seinällä ja vierashuoneessa. Välillä muksu pitää isoa Suomen kartaaa lattialla ja leikkii sen päällä "ajaen" teitä pitkin ja lentää lentokentältä kaupungista toiseen.

Opetuksessa luokan seinällä oleva paperikartta, kun se on koko ajan oppilaiden ulottuvilla ja näkyvillä, on huomattavasti tehokkaampi maantiedossa kuin koneelta varta vasten avattava sovellus. Ja se on kumma, miten se vetää oppilaita puoleensa katsomaan sitä.

Tässä kun on tuo vanheneminen koko ajan itse kullakin käynnissä, olen huomannut että näön heikkenemisen yhteydessä tekee aina vain mieli vähemmän tuijotella ruutuja - mitä pienempiä, sen pahempia. Lienenkö ainoa?

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #11

Ostin pari vuotta sitten Garminin GPS:n sienestystä varten, mutta se on niin kökkö, että aika vähän sitä tuli käytettyä. Olisiko ollut Dakota 450. Silloin ei vielä ollut ilmaista vektoriversiota peruskartoista, mutta bittikarttoina MML:n aineistoa sai Garminiin aika helposti. Ongelma oli tiedostokoko. Suunnilleen yhden peruskarttalehden sai "mahtumaan" ja muistikortteja piti vaihdella koko ajan. Näyttökin vain joku 3 tuumaa jne. Usein metsässä sitä hetken yritti käyttää ja sitten kyllästyi tappelemaan.

Mutta tuo Android-sovellus tabletilla on ihan toista maata. Zoomaus kahdella sormella ja liu'utus yhdellä. Sen "käyttöliittymä" on kätevämpi metsässä kuin paperikartan. Asensin sen myös älypuhelimeen, mutta en ole vielä karttaa ladannut. Tabletissa on isompi näyttö ja GPS, niin miksi käyttäisi pienempää.

Kotona taas minulla näyttökoot ovat melkoiset. Vasemmalta oikealle: 32", 27" portrait, 24" portrait, kaikki Full HD. Resoluutio 4080 x 1920, mutta se ei ole suorakaide vaan vasemmalla korkeus on vajaa. Kaikki samassa näytönohjaimessa ja näyttöalue on yhtenäinen, mutta käytännössä ikkunat ovat vain yhden näytön alueella.

Minulla näkökyvyn heikoin alue tuntuu olevan hämäränäkö tai heikon kontrastin erottaminen. Nykyisillä näytöillä kontrasti on hyvä, musta mustaa ja valkoinen kirkkaan valkoista. Paljon helpompi lukea kuin paperilta.

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen Vastaus kommenttiin #13

Tietotekniikka on tuonut paljon hyvää suunnistukseen, kuten GPS-seuranta kilpailuihin ja reaaliaikainen tulospalvelu.

MOBO-suunnistuksella pyritään saamaan uusia harrastajia, ilmeisesti sienestykseenkin sopiva - en ole perehtynyt.

Mutta ei mikään mielestäni voita perinteisen kisasuunnistuksen periaatetta: mies (tai nainen), kartta ja kompassi: keuhkot pihalle ja aivot ulos. Vauhdin ja kartanluvun yhteensovittaminen on multitaskingia parhaimmillaan/pahimmillaan.

Pikkuruuduissa tekstikoon vaihtelu ja ikkunoitten selaaminen aiheuttavat äkkiä huonon olon.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #16

Sienestykseen on omia softia. Mushroon navigator (entinen svamp och bär navigatorn) käyttää google mapsia ja sienistä kuvia ottamalla kartalle muodostuu tietokanta sijainneista. Sienten kuvauksia siinä on vain 70, marjoja 12, mutta niitä pitäisi voida helposti lisätä. Villiyrtitkin sopisivat samaan joukkoon. On niitä muitakin softia.

Sienet ovat lajeittain hyvin erilaisia kerätä. Herkkutattia kannattaa etsiä (maasto)autolla ajaen eikä tieltä kannata mennä metsään ojaa seuraten kovinkaan pitkälle. 20 m on aika pitkä matka ja joku 50 m maksimi. Järvien rannat ovat tärkein poikkeus. Suppilovahveroa taas mennään poimimaan ihan umpimetsään vaikka sekin hieman tykkää polkujen varsista.

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen Vastaus kommenttiin #13

Kiitos vinkeistä! Katsotaan onko mulla joskus kourassa joku karttasovellus? Toistaiseksi menen ihan perinteisesti.

Linux-experttinä, osaatko sanoa miksi avoimen lähdekoodin järjestelmä ei ole saanut mitään jalansijaa esim. koulumaailmassa? Olisihan se aikamoinen säästö, jos sitä käytettäisiin. En todellakaan ole minkään valtakunnan asiantuntija tällä alalla ja kysymys voi kuulostaa jopa hölmöltä. Mutta itselläni oli joku aika sitten Ubuntu yhdessä koneessa - tykkäsin.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #17

Jos et viel√§ ole tablettia ostanut, niin 10-tuumaisia 3G-yhteydell√§ saa jo 200 ‚ā¨ hintaan pariltakin valmistajalta. Maastokarttojen takia 3G:t√§ ei tarvitse, mutta satelliittikarttoja ei v√§ltt√§m√§tt√§ aina muista selata etuk√§teen, jotta ne j√§isiv√§t v√§limuistiin. Noh, kai nekin jotenkin saisi ladattua kiinte√§sti, mutta bittikarttana ne viev√§t kuitenkin enemm√§n tilaa.

Jos sinulla on jo joku Android-laite, niin kokeile ihmeess√§ tuota Oruxmapsia. Min√§ k√§yt√§n sit√§ Asus Memopad 7:ssa (hinta hieman yli 100 ‚ā¨) ja hieman se hidastelee uuden alueen tai skaalauksen karttoja lukiessaan, mutta jos pysyy samalla alueella, ei viivett√§ ole. Silti pit√§isin sit√§ selv√§sti "k√§ytt√∂liittym√§lt√§√§n" parempana kuin paperikarttaa. Se, milt√§ liu'uttaminen ja skaalaaminen tuntuvat, pit√§√§ itse kokea.

Opinsys on toimittanut ainakin Kauniaisten kouluihin Linux-pohjaisen järjestelmän. Se on sillä tavalla fiksu, että se perustuu LTSP:hen (Linux Terminal Server Project), jossa päätelaitteet ovat ns. thin client -tyyppisiä ja jos sellainen menee rikki, se vain vaihdetaan ja silti kaikki käyttäjän tiedot ovat tallessa.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Aivan. Hyvin mielenkiintoinen tutkimus!

"Research continues to show that people who read linear text comprehend more, remember more and learn more than those who read text peppered with links".

Tästä aiheesta on kyllä keskusteltu ja pitäsi keskustella laajemmin. Suomi kun on ollut yksi lukutaitoisimmista maista maailmassa ja toivottavasti myös tulee olemaan, eikä tulisi olemaan pelkkä olettamus ja illuusio.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Mitenkäs videot sopivat tähän kokonaisuuteen?

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen

Liikkuvaa kuvaa on käytetty opetuksessa lisäapuna niin kauan kun sitä on ollut. Youtubessa olisi paljon hyvää tavaraa asioitten havainnollistamiseksi, mutta siinä tulee tekijänoikeudet vastaan.

Kouluissa on paljon vanhoja opetukseen hankittuja VHS-kasetteja (osa käyttökelpoisia aiheensa ja ajankohtaisuutensa puolesta, osa ei), jotka digitoinnin puutteen takia tuhoutuvat - ja kohta joku keksii niissä olevan pyörän uudelleen.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen

Youtubessa on myös paljon harrastelijoiden tekemää tuotantoa, jota saa käyttää ilmaiseksi opetuksessa. Myös erilaisia MOOCeja löytyy joka lähtöön, ja uskoakseni niiden käyttö on ilmaista, kunhan siitä ei hyödy taloudellisesti.

Digidemonisointi vain uhkaa näitä koulunkävijän kavereita.

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen Vastaus kommenttiin #8

Siinä mielessä tuo blogin otsikko koskee myös niitä Youtube-videoita, että kun näytät oppilaille jonkun pätkän:

- aluksi joudut usein katsomaan jotain mainosta, joka vie heti huomion toisaalle
- valikossa ruudun sivulla on lista muista "aiheeseen liittyvää" klippiä, jotka vievät heti oppilaiden huomion, varsinkin kun siellä joukossa on aina joku ihan omituinen huumori- tai "paljas pinta"-pätkä. Oppilaat innostuvat heti niistä tai ehdottelevat omia viihdyttäviä suosikkejaan.
- Klipin loputtua ruutuun pajahtaa liuta samaiset "aiheeseen liittyvät" linkit kuvineen ja samat innostuneet "Hei, katotaan tuo!" kommentit kaikuvat.

Eli suomeksi sanottuna keskittyminen itse aiheeseen on aina sitä sun tätä, ajatus harhailee ja silmät pyörivät ihan minne sattuu Youtuben omien ominaisuuksien takia. VHS-aikakaudella tällaista ongelmaa ei ollut. Voin vain kuvitella, minkälaista ilotulitus-surffailua Youtube-pätkien katsominen kotona on.

Puhun nyt peruskoululaisista, niin kuin yleensäkin kun näitä asioita kommentoin.

En usko, että näitä uhkaa mikään, onhan näitä opet käyttäneet, mutta parantamista olisi paljon (peruskoulu)opetuksen sujuvuuden, aiheessa pysymisen ja oppilaiden keskittymiskyvyn kehittymisen kannalta.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen Vastaus kommenttiin #10

Ymmärrän mitä haet takaa, on se itsellekin vaikea joskus keskittyä aiheeseen. Opetuskäytössä ei kuitenkaan tarvitsisi olla juuri youtube, eikä videoita tarvitse tarkastella tunnilla oppilaan henkilökohtaisesta taskulaitteesta. Tiedon saannin kannalta nämä toimisivat siis kuin VHSät konsanaan.

Kotona tähän asiaan vaikuttaa enemmän lapsen tempperamentti kuin mainosten määrä. Mikäli aihe on kiinnostava, niin tuskin mainokset siitä enempää harhaan johtavat kuin muutkaan ympärillä olevat aktiviteetit, mikäli sellainen lapsi on kyseessä. Itse pystyin jo ala-asteikäisenä istumaan kirjastossa lukien vain yhtä kirjaa kunnes se oli luettu loppuun. Tiedän ihmisiä jotka eivät ole onnistuneet lukemaan kokonaista kirjaa, vaikkei internettiä ollut olemassa heidän lapsuudessaan.

Nykyajan lapset voivat kyllä kokea negatiivisia vaikutuksia internetin käytöstä, mutta pääasiassa mielestäni se johtuu vanhempien puutteellisesta kyvystä ohjastaa lapsiaan kohtaamaan uusi maailma. Mikä taas johtuu vanhempien puutteellisista tiedoista. Ei se kuitenkaan oikeuta missään muualla kuin sosiaalidemokratiassa kieltämään sitä kaikilta.

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen Vastaus kommenttiin #12

Kieltäminen ja rajaton vapaus - jossakin siellä välimaastossa meidän on operoitava. Oppiminen kuulemma mullistuu (luki uusimmassa Opettaja-lehdessä). Toivottavasti ei iske vauhtisokeus, sillä vallankumouksissa tuppaa tulemaan aina myös rumaa jälkeä jonnekin. Kaikki ei välttämättä sovi kaikille ja kaikenikäisille. Ja markkinamiesten ensisijainen prioriteetti on positiivinen kassavirta.

Mainoksista:

En usko, että ne mainokset siellä pyörisivät, jollei niillä jotain vaikutusta olisi. Kyllä firmat osaavat budjettinsa laskea. Toivon, ettei kehitys mene henkilökohtaisten laitteiden myötä siihen suuntaan, että lapset otetaan (henkilökohtaisen) mainonnan kohteeksi.

En oikein löydä puoluetta, jota kannattaa. Kaikissa on hyviä ja kaikissa on huonoja piirteitä.

Temperamentti-aspekti on yksi hyvä näkökulma, muttei ainoa ja kaiken selittävä.

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen Vastaus kommenttiin #15

Olen samaa mieltä maltista. Tämä on niin tärkeä uudistus ettei sitä tule jarru - eikä kaasumiesten sotkea, annettaisiin opettajille ja muille koulutetuille pedagogeille tilaisuus tehdä töitä palkkansa eteen ja luoda kehykset jotka oikeasti edistävät oppimista.

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen Vastaus kommenttiin #21

:) Muutamia kysymyksiä kommentillesi:

Eikös se pieni jarru just ole malttia? - Kuunnellaan kaikkia ja mietitään. Kaasumiehet ovat saaneet äänensä hyvin kuuluville viime aikoina. Vauhti sen kuin kiihtyy.

Tuntuuko siltä, ettei pedagogeilla ole ennen ollut
tilaisuuksia tehdä töitä palkkansa eteen?

Mitä tarkoitat oikealla oppimisen edistämisellä! Onko sille olemassa joku yksittäinen määritelmä? Opetusta on uudistettu valtion- ja kunnan tasolla koko ajan, ainakin niin kauan kuin olen ollut töissä (20 vuotta). Mikä tekee juuri tästä uudistuksesta niin tärkeän, tärkeämmän kuin muut? Sekö, että sitä ajavat enemmän yksityiset tahot kuin aiemmin? Mikä on mielestäsi tämän uudistuksen lopputulema/ideaali?

Käyttäjän seppaeo kuva
Oskari Seppänen Vastaus kommenttiin #22

J: Jarrumiehillä tarkoitan tietenkin vastakohtaa niille ihmisille jotka hyvin poimitkin aikamme kaasumiehinä, aggressiiviset markkinoijat, myynnin edistäjät. He eivät pahimmassa tapauksessa kuuntele edes pedagogeja, kuten eivät kaasumiehetkään. Sama asia esiintyy tietenkin kaikessa ihmisen toiminnassa, on laidasta laitaan denialisteja, huolehtijoita, visionäärejä ja intoilijoita. Ketään en ala nimeämään, ei ole asiani. Taidat kuitenkin käsittää minun termini jarruttamisesta hieman eri näkökulmasta, minusta opettajat ovat oikeassa paikassa säätämään vauhtia, mutta jarruttajat haluavat pysähtyä - jopa peruuttaa. Olisi ehkä pitänyt kutsua heitä peruuttajiksi. Metaforakikkaulua kuitenkin.

PGP: Eli minä rauhoittaisin päätöksenteon niille joilla siihen on koulutus ja virka, mahdollisuus on myös antaa vanhempien äänestää jaloillaan. Keskusteluhan asian tiimoilta on vapaa myös meille diletanteille, kuten kaikesta muustakin. Pedagogeilla on ollut ja tulee olemaan töitä palkkansa eteen, mikäli he vain tekevät sen työnsä. Haluan kuitenkin huomioida yksityisen sektorin tuottavan nykyään erilaisen oppimisympäristön, siellä luullakseni reagoidaan joustavammin ja se näyttää kelpaavan asiakkaille. Kumpi on tehokkaampi, selviää tulevaisuudessa. En ole nähnyt peruutusmiesten vaunusta yhtään tutkimusta jossa annettaisiin varteenotettava syy muuttaa nykyistä suuntaa, siellä ehkä ei työskennellä oikeasti.

OE: Minusta koulujärjestelmän tulee kehittyä koko ajan vastaamaan arjen haasteisiin, ei koskaan pysähtyä kuten ei itse kehityskään. Yksityiset tahot ovat ajaneet aiemminkin koulujärjestelmän ja sitä kautta koko yhteiskunnan kehitystä. Nykyään heillä on mielestäni jopa vähemmän valtaa kuin aiemmin, mitä opetusmateriaalin sisältöön ja tasa-arvoon vaikkapa tulee. Koululaisiin on myös kohdistettu markkinointia, sekä opettajiin; hippokisat indoktrinoivat ja powerpointit huvittivat. En voi määritellä itseisarvoa koulutuksen edistämiselle, se kuitenkin on yhteiskunnan reagoimista tapahtuvaan kulttuurievoluutioon. Visio siitä mitä se pitää sisällään on enemmänkin kokonaisen blogin, kuin kommentin paikka : )

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen Vastaus kommenttiin #23

Kiitos vastauksista kysymyksiin, ihan tanakkaa tekstiä. Jäämme odottelemaan visio-blogiasi.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Mikä on myös oleellista liittyen otsikkoon "internet haittaa oppimista" on em. liika informaatio, joka pitää sisällään mainokset asiasisällön yhteydessä, ne vain haittaavat keskittymistä. Väkisinkin joutuu reagoimaan jokaiseen muuttuvaan, välähdyksen omaiseen kuva -ja tekstitulvaan, joka herpaannuttaa tarkimmankin tarkkailijan. Tulee ikäänkuin skitsofreeninen tarve kaiken informaation omaksumiseen. Ei jää riittävästi aikaa sulatella ja jäsentää sitä tietoa, joka on todella oleellista.

Oppilaitoksissa tulisi vielä enemmän keskittyä oppilaiden oppimisen kehittämiseen, kuin tiedon määrän maksimoimiseen. Tieto, jos se on hyvin jäsennetty niin, ettei jää erilaisille tulkinnoille varaa sen oikeellisuudesta, on arvokas tieto. Sen voi johtaa myöhemmin laajempaan kokonaisuuteen helpommin. Ei tarvitse muistaa kaikkia yksityiskohtia.Tämä juuri kehittää ajattelemaan itsenäisesti ja tekemään oikeita johtopäätöksiä.

Lapset ja nuoret ovat luonnostaan enemmän tai vähemmän vilkkaita. Heidät tulisi ohjata enemmän välittömään ja luonnolliseen kokemusmaailmaan, pois keinotekoisesta virtuaalimaailmasta. Vasta sitten kun he ymmärtävät todellisen maailman kompleksisuuden, virtuaalimaailmasta voi tulla hyvä työkalu.

Olipa sitten informaatio analogista tai digitaalista, kyky ajatella rationaalisesti, itsenäisesti ja kokea asiat emotionaalisesti oikeissa mttasuhteissa, on ehkä kaikkein tärkeintä ja pitää meidät terveinä.

Tuo karttateema on yksi hyvä esimerkki siitä, miten tieto voidaan rajata yhdelle paperille, joka informoi juuri senverran, kun on tarpeellista.

Se mitä uuteen maailmaan tulee, luulen että lapset ja nuoret omaavat sen huomattavasti herkemmin kuin me aikuiset. Me olemme enemmänkin se vastaanottava puoli heiltä silloin, kun esim. uusinta teknologiaa on saatavilla. Valitettavaa vaan on se, että uusi teknologia on hyvin usein varta vasten suunnattu juuri lapsille ja nuorille, jotka herkkäuskoisina luottavat sen erinomaisuuteen.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Se mikä mielestäni on hyödyllistä internetin ja erilaisten laitesovellusten käyttämisessä on se tieto, joka on juuri sillä hetkellä välttämätön ja akuutti, kuten tieto sijainnista silloin, kun olet eksynyt (gps). Erilaisten vastaavien sovellusten käyttöönotto, joko terveyteen tai selviytymiseen liittyen, ovat hyödyllisiä.

Myös erityyppiset mallinnukset, jotka liittyvät matematiikkaan ja geometriaan, sekä erityyppisiin suunnitteluohjelmiin, ovat toki hyödyllisiä.

Pelit ovat kokonaan oma kategoriansa, joissa itse en koe olevan kovin merkittävää osuutta minkäänlaiseen oppimiseen. Arvokkaan ajan tuhlaamista se voi olla.

Merkityksellistä on myös eri laitteiden varma toimivuus (suorittimet/ytimen rakenne) ja sovellusten (unix/linux softat) vaivaton saanti ja lisennsioikeuksien järkiperäistäminen. Kerneliä ja GUI:tä tulisi myös kehittää edelleen.

Kysymys on myös Cyber-hyökkäysten torjumisesta.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Näyttää siltä, että monet pitävät triviaa tietona. Nippelitiedolla pärjää tietokilpailuissa, ei muuta. Oikea tieto jäsentyy aivoihin pitkän prosessin tuloksena. Netistä on siinä vähän apua.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Siltähän se valitettavasti näyttää. Oikeata ja hyödyllistä tietoa on yhä vaikeampi löytää valtavasta informaatiotulvasta, jota triviat osittain hallitsevat.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

"Yhdysvaltalainen neurotieteilijä ja psykologi David Meyer on laskenut, että multitasking laskee tuottavuuttamme jopa 40 prosenttia."

http://mic.com/articles/99408/science-has-great-ne...

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Mielenkiintoista. Vain 6 min kirjaa lukiessa, stressi vähenee 68%! On hyvin uskottavaa, jos vertaa rauhallista lukuhetkeä hektisen ympäristön vaikuttimiin. Se että lukee hitaasti ja keskittyneesti häiriintymättä, tekee myös hyvää aivoille.

Hitaammin hyvää tulee:)

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Ja paljon paljon muutakin positiivista, jos kärsii esim. unettomuudesta, vanha novelli vaan nenän alle. Tutkimuksessa puhuttiin mys Alzheimerin taudin ehkäisemisestä tai ainakin sen hidastamisesta...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Koskahan aletaan puhua oppimistuloksista viihtymisen sijaan? Eivätkä tiedonhaku ja sähköiset kirjat ole oppimista...

"Oppilaille suunnattu kysely sekä opettajien kokemukset osoittavat, että oppilaat käyttävät enemmän aikaa tiedon hakuun ja tekevät ryhmässä aikaisempaa enemmän töitä ja kysyvät neuvoa toisiltaan. Myös heidän kiinnostuksensa koulutyöhön on lisääntynyt. Opettajien mielestä oppiminen toisilta oppilailta ja tutkimalla oppiminen ja ryhmissä toimiminen on lisääntynyt. Oppilaat ja opettajat kokivat luokkahuoneen ilmapiirin muuttuneen myönteisempään suuntaan. Enemmistö opettajista koki myös, että tablettien mukaanotto opetukseen on muuttanut pedagogiikkaa. " http://www.itk.fi/2015/ohjelma/teemaseminaari/139

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Aivan,

Tiedonhaku ja sähköiset kirjat eivät ole oppimista. Lähinnä se on tiedonhaun ja sähköisten kirjojen opettelemista.

Hankalaa tässä kaiketi on se, että käytettävissä oleva aika menee erilaisten tekniikoiden opetellemisessa ja varsinaisen oppimisen sisältö ja oppimistulokset saattavat jäädä toisarvoisiksi, vaikka opetuksen sisältö olisi laadittu parhaalla mahdollisella tavalla.

Ehkä me elämme murroskautta, jossa rinnakkain ovat me ikääntyneemmät ja viisaammat sekä uusi kasvava innostunut ja "protestoiva" sukupolvi, joka pistää hanttiin kaikkea vanhaa ja hyväksi koettua.

Ainainen tilanne tässä taitaa olla se, että vanhan ja uuden sukupolven välillä vallitsee jonkinlainen luottamuspula. Uudelta kasvavalta sukupolvelta puuttuu kokonaan vuosien varrella hankittu kokemus, joka meille ikääntyville alkaa olla jo itsestään selvyys. Se mikä meille on itsestään selvää, uudelle sukupolvelle se on vielä hämärän peitossa. Uusi sukupolvi jää pelkän mielikuvituksen varaan.

Ja se minkä uusi sukupolvi oppii, se jää meiltä ikääntyviltä hämärän peittoon.

Mitä yksinkertaisimmat opetusmenetelmät, sitä enemmän jää aikaa oppimiseen.

Vanha hyväksi koettu liitutaulu, vie oppilaiden katseen taululle ja opettajaan. Jos opettaja on todellinen katseen vangitsija ja persoonallisuus, se kyllä korvaa parhaankin tabletin ja oppilaiden mielenkiinto ja keskittyneinyys kohdistuvat yhteen ja samaan paikkaan.

Liitutaulu on myös eräänlainen tabletti, jota teknologia apinoi. Se on vaan vanhan toistoa uusin menetelmin, jolloin liitutaulu on viety "henkilökohtaiseksi liitutauluksi". Ei siis mitään varsinaista uutta!?

Tablettien välityksellä oppilaiden kontaktit menevät verkkoon, jossa tieto voi olla hajautettu teknisestä sovelluksesta riippuen. Ryhmäharjoitustyöt tehdään silloin sovelluksen ehdoilla. Toki sovelluksia voi aina muuttaa, mutta mikä on sitten oppimisen kannalta OPM:n suosittelema ja hyväsymä parhain mahdollinen sovellus ja mikä tulee lopulta olemaan opettajien rooli?

Kun harjoitustyöt tehdään ryhmätyönä tableteilla ja opettaja toimii ohjaajana, sovellus on silloin se, joka lähtökohtaisesti ohjaa sekä opettajaa, että oppilaita.

On tietysti selvää, että opetus-suunnitelma on kaiken A ja O. Mutta jos suunnitelma tehdään jonkin sovelluksen ehdoilla, itse oppimisen taso voi jäädä marginaaliin.

On ikäänkuin samantekevää, jos luet perinteistä kirjaa tai sähköistä kirjaa, molemmissa tapauksissa tulisi olla sama opetuskehys, jotta oppimisen tulos olisi samoilla viivoilla.

Lopulta, miten me kykenemme siirtämään sen tiedon ja kokemuksen tuleville sukupolville, jos välissä on vain alati kehittyvä teknologia ja suorat inhimilliset kontakit jäävät toteutumatta?!

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Sinä et sitten ilmeisesti oppinut työssäsi enää mitään. Juuri tuollaista jatkuva työssäoppiminen on kuin lainauksessasi kuvataan. Jos ei sitä osaa, valmistuu lähes suoraan kortistoon. Mekaanisesti samanlaisina toistuvat työtehtävät ovat helpoimmin automatisoitavissa eli niitä töitä ei täällä kauan enää ole.

Nykyään on yhä harvinaisempaa, että painetuissa kirjoissa on muuta kuin vanhentunutta tietoa tai että korkeatasoisia ammattilehtiä saa vielä painettuna. Linux Journalia aloin tilata sähköisenä vuonna 2008 koska painettuna sen sai kuukauden myöhässä tuplahinnalla. On kai siitä jo kolmatta vuotta, kun sen painaminen lopetettiin. Heikompitasoisia britti- ja saksalaislehtiä saattaa saada vieläkin painettuna.

Toisaalta lähdekritiikki on yhä tärkeämpää. Jostain suomi24:sta ei viitsi kurria separoida.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Annapa muutama esimerkki "mekaanisesti toistuvista työtehtävistä"!

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Tietotekniikkaa pit√§√§ HY√ĖDYNT√Ą√Ą, jotta tietotekniikkaa voidaan HY√ĖDYNT√Ą√Ą...

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Hei,

Minusta ongelma ei ole niinkään itse tietotekniikka ja sovellukset. Ongelma, jos niin voi sanoa, on syvempi. Jos keskustellaan oppimisesta, opetusmenetelmät, pedagokiikka, on avain asemassa.

Tabletteja, kirjoja ym. voi käyttää tiedon lähteenä ja minusta olleellista ei ole se, että sen tiedon saa mahdollisimman nopeasti, vaan että tiedon sisältö on validi.

Se miten validia tietoa on taltioitu ja kuinka helposti sen löydämme, on minusta oleellista.

Kirjan ja tabletin ero lähinnä kai on ergonomia, lihasmuisti jne. Se tapa miten me etsimme tietoa ja kokemuksia, ei jalostu pelkästään kirjoja tai tabletteja selaamalla.

Jokainen meistä omaksuu tiedon omalla tavallaan ja mitä yksinkertaisempi (eli johdettavissa, ei tarvitse muistaa kaikkia yksityiskohtia) tapa, sen parempi.

Liiallinen ja hajautettu tietomäärä, liian lyhyessä ajassa, ei opeta oppimaan.

Käyttäjän HannuSinivirta kuva
Hannu Sinivirta

Minusta vanhentunutta tietoa ei ole olemassakaan. Tieto on vain jalostunut. Tieto ei ole staattista, joka elää vain nykyhetkessä...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset