FAKTANTARKISTUS 2 Media julkaisee päivittäin höpöä, nettikeskusteluista puhumattakaan.

Järvilehdon kirjat lukijan vastuulla 1

  • Verkkokirja täältä: http://netn.fi/artikkeli/ajatuspajat
 Kuva lisätty 16.7.2016
    Verkkokirja täältä: http://netn.fi/artikkeli/ajatuspajat Kuva lisätty 16.7.2016
  • K2
    K2
  • K3
    K3
  • K4 Kappale "Pelaaminen ja oppiminen" käsittelee pelkästään leikkimistä
    K4 Kappale "Pelaaminen ja oppiminen" käsittelee pelkästään leikkimistä
  • K5 Tuossa ei kyse leikkimisestä
    K5 Tuossa ei kyse leikkimisestä
  • K6 No niin, vastaua se tämäkin .
    K6 No niin, vastaua se tämäkin .
  • K7
http://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/syn_publication/files/ajatushautomoraportti-netn-2016.pdf
    K7 http://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/syn_publication/files/ajatushautomoraportti-netn-2016.pdf
  • K8
    K8
  • K9 
Ajatushautomoraportti
    K9 Ajatushautomoraportti
  • K10
Ajatushautomoraportti
    K10 Ajatushautomoraportti
  • K12
Ajatushautomoraportti
    K12 Ajatushautomoraportti
  • TS 7.8.2016
    TS 7.8.2016

Älykkäät ihmiset nauttivat oppimisesta mukaanlukien koululaiset. Sitten on niitä jotka eivät. Heitä yritetään houkutella hauskuutuksella. Toisin kuin Lauri Järvilehto kirjassaan Hauskan oppimisen vallankumous (K8) väittää, ei ole tieteellistä näyttöä siitä, että hauskuus sinänsä ja yleisesti auttaisi oppimista. Hauskuus kyllä vähentää tilapäisesti joidenkin oppilaiden häiriköintiä. Mutta kokonaisuus kärsii, sillä jos jotkut tarvitsevat henkisiä kainalosauvoja, miksi kaikkien pitää ruveta linkkaamaan. 

Lauri Järvilehdon kirjan taso paljastuu jo kirjan alussa:

Vedotaan nobelistin auktoriteettiin psykologiassa, vaikka Nobel oli taloustieteessä (Kuva 2). Ja lähde on populaari best seller: 

http://www.amazon.com/Thinking-Fast-Slow-Daniel-Kahneman/dp/0374533555

Tässä taas (Kuva 3) jätetään koejärjestelyn olennaisin osa kertomatta, joten voisi sanoa että lukijaa höplätään. Saman tien vastuu koko kirjasta siirtyy lukijalle. 

1.3.2015

Blogin kommenttiketjua selaamalla luulisi jokaiselle olevan selvää, että kirja on juosten kustu konsultin tekeke, jonka oikea paikka on paperinkeräyslaatikossa:

1) Lähteet ovat mitä sattuu vailla lähdekritiikin häivää.

2) Kirjoittaja ei erottele leikkimistä ja pelaamista.

3) Lasten oppimisen ja opettamisen näkemyksiä poimitaan miten sattuu aikuisopiskelusta ja aikuisten opettamisesta.

4) Kirja on juosten kustu, kuten käännöskin.

***

Lauri Järvilehdon ns. tutkimustyöt: 

https://scholar.google.fi/scholar?hl=fi&as_sdt=0%2C5&q=lauri+järvilehto

PS.

Lisää Lauri Järvilehdon harhoja kommenteissa alla.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (41 kommenttia)

Käyttäjän juhauronen kuva
Juha Uronen

Kyllä se hidastaa se "hauskuus" sitä oppimista
Kolmesta muksustani kahdella on ollut tämä hauska alku

En sitten tiedä siitä hauskuudesta
Kotona se ainakin teettää lisää työtä
Ei se nyt varsinaisesti haittaa
Kuuluu vanhemman hommiin muutenkin se kotitehtävien valvominen

Myönnän kylläkin että olen sitten tehnyt omia tehtäviä mukuloille
Niin lasku, luku kuin kirjoituskin
Silloin tällöin kun edistys on tuntunut hitaalta esim kirjaimien kanssa

Kyllä niitäkin hetkiä tulee että ottaa päähän, päähän ottaa
Tulee olo että joskos se koulu hoitaisi opetuksen
Hoidettaisiin vapaa-aikana se hauskuus

Enkä nyt tietenkään halua että koulu olisi samanlainen kuin minulla vielä
Päätä seinään ja karttakepillä näpeille jos ei suju
En tiedä muista mutta sen jälkeen minä päätin että yhteistyö loppuu tähän
Ei sekään hyvä ollut

Käyttäjän TuomoGren kuva
Tuomo Gren

Tosi monella tuntuu olevan vaikeuksia toisella tai kolmannella opiskeluvuodella yliopistossa. Uutuudenviehätys on karissut ja kiinnostava aihe on muuttunut mekaaniseksi toistoksi, rutiiniksi. Joka on peräti siitä epämiellyttävää että joskus omia lempimielipiteitä joutuu korjaamaan radikaalistikin.

Itse olen ollut huomaavinani, että monia aidosti motivoi enemmän se, että hankkivat jonkinlaisen nemesiksen. Siis tyypin joka tekee elämään aktivoivaa ikävää. Joku jonka päihittämiseksi pitää ns. lukea oppikirjoja.

Samanaikaisesti vaimo opettaa tietotekniikkaa ja matematiikkaa. Ja jos oppilaat löytävät keinoja kiertää estoja peleihin ja pornoon, niin saattaa vanhemmilta tulla lausuntoja että tehkää opiskelusta kiinnostavampaa. Kiinnostavampaa kuin porno ja pelit! Matikasta!

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen

Kun lukee Opettaja-lehteä, näkee että tämä hauskuuden pedagogiikka on uponnut ainakin toimittajiin ihan kympillä. Pelillistäminen on pop.

Näyttää siltä, että Opettaja-lehdessä esiintyvien digi-kriittisten juttujen määrä on kääntäen verrannollinen lehdessä ilmestyvien digitaalisten aineistojen mainosmillimetrien kanssa. - KL -

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Järvilehto samaistaa harhaisesti pelaamisen ja leikkimisen, kuva 4.

Vertailua (wiki):

Leikki esittää todellisuutta symbolisesti, mielikuvituksellisesti, leikisti."
Pelit eivät yleensä.

"Leikki edellyttää leikkijöiden omaehtoista ja aktiivista sitoutumista siihen."
Pelit addiktoivat.

"Leikkiä ylläpitää lapsen sisäinen oma motivaatio ja toiminnan synnyttämä mielihyvä."
Pelit addiktoivat, eivät motivoi sisäisesti.

"Leikki on yhteydessä lapsen omiin kokemuksiin."
Tuskin koskaan.

"Lapset leikkivät heille ennestään tutuilla esineillä ja asioilla tai sellaisilla uusilla asioilla, joihin he ovat juuri tutustumassa ja joista he haluavat ottaa selvää."
Pelit eivät juuri lainkaan.

"Leikin säännöt ovat leikkijöiden itse luomia - leikin sisäiset säännöt eivät tule leikin ulkopuolelta."
Pelit nörttien ja markkinamiesten luomuksia.

"Leikissä on keskeistä itse toiminta – ei niinkään sen päämäärät."
Peleissä on syöttejä "päämäärinä".

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen

Pelikasvattajat neuvovat nyt vanhempia todella hanakasti ja kehottavat koko perhettä tietokonepelien ääreen. Heidän mielestään käsite ruutuaika pitäisi unohtaa.
"Lapsi on terve kun se pelaa" sekä "Kaikki paitsi pelaaminen on turhaa" tyyliset kommentit yritetään ujuttaa ihmisten mieliin pelikasvattajien ja pelintekijöitten toimesta.

He jättävät lopulta vanhemmat yksin miettimään mikä on sopiva aika lapsen pelata.

Samalla he jaksavat aina muistuttaa että vastuu lapsen pelaamisesta on vain ja ainoastaan vanhemmilla. Lasten ongelmat johtuvat aina jostain muusta kuin pelaamisesta (tämähän tarkoittaa suomeksi sanottuna vanhemmista).

Joku tässä kuviossa mättää!

Nimittäin yhä kasvavan (lapsi/nuori)joukon pelaaminen on kaikkea muuta kuin tervettä/terveyttä edistävää.

Tulee jotenkin mieleen Alkon raittiusvalistajat.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Eilen juuri kuulin miten pinet lapset pistettiin ipadien ääreen ruotsinlaivalla, jotta vanhemmat voivat rauhassa syödä. Vaikka ei olekaan kyse ehkä pelaamisesta, on kyse ruutuun totuttamisesta tai jo tottumisesta. Siitähän se pelihistoriakin voi alkaa.

Löysin alkutalvesta lasteni vanhan Nintendon Snopy tennis pelin, pieni ja näppärä ja tänä päivänä arvotavaraa. Niitähän nuo 70 ja 80-luvulla syntyneet pelasivat. Silloin ei puhuttu addiktoitumisesta. Pelaaminen kesti aikansa ja loppui siihen. Pelit unohtuivat laatikoiden pohjalle. Käyneekö näille nuoremmillekin polville ja heidän peleilleen samoin? Ehkä ihmismieli kaipaa aina jotain uutta ja erilaista ja sitä syntyy uusien innovaattoreiden toimesta.

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen

Mielestäni meidän ei kannata vertailla nykypelejä 70- ja 80-lukujen peleihin , jolloin yksi nörtti teki kömpelön neliö/pallo-viritelmän ja yhdisti sen tietokoneen minikaiuttimesta tuleviin piip-ääniin.
Nykypeleissä tuotantotiimit tekevät kaikkensa saadakseen virtuaalimaailmasta mahdollisimman "toden"tuntuisen. (Äänimaailma ja musiikki mukaanlukien)
70- ja 80-luvun nörtillä ei ollut eväitä eikä luultavasti tarkoitustakaan koukuttaa pelaajia samalla tavalla kuin nykytehtailijoilla. Se oli aika viatonta bisnestä silloin.
Siihen aikaan pelaajia oli myös kourallinen verrattuna nykysuosioon. Ja ne jotka pelaavat, pelaavat ajallisesti huomattavasti enemmän kuin 70- 80-luvulla.
Isosta ja vaikuttavasta ilmiöstä on kyse. Koskee kokonaisia ikäluokkia. Nykyään puhutaan myös addiktioista.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen Vastaus kommenttiin #10

Tottahan tuo, eikä vain Suomessa ja suomalaisen pelikansan osalta.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #10

Katselin lentokoneessa yhtä teiniä joka vaihtoi vlillä pelistä toiseen 4 tunnin ajan ...

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen Vastaus kommenttiin #12

No, mut hei!

Lapsihan on terve, kun se pelaa, (sanoi TVssä pelikasvattaja Mikko Meriläinen). Sitä paitsi, pelaaminen on Oikeasti sosiaalista toimintaa.
Eihän 4 tuntia ole vielä mitään. Tyksistyyhän sitä nyt vähemmästäkin, kun pitää istua lentokoneessa.

Ja oppiihan siinä niin hyvin englantia.

Pitäisköhän kouluttaa ittensä vanhoilla päivillä fysioterapeutiksi tai Takaisin Todellisuuteen-kouluttajaksi? Niillä on kysyntää muutaman vuoden päästä.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Lauri Järvilehto pitää lapsen suorittamaa tietokoneen näpelöintiä harhaisesti leikkinä, kuva 5.

Järvilehto ei myöskään tiedä, että mantelitumakkeita on kaksi. Niiden tehtävät ovat eriytyneet.

"Leikkiminen stimuloi uusien synapsien kasvua aivojen emotionaalisissa ja kognitiivisissa ohjausjärjestelmissä eli mantelitumakkeessa."

Järvilehto pitää tätä, uskomatonta kyllä, positiivisena asiana:

"Pelit antavat myös erinomaisia mahdollisuuksia tarpeiden tyydyttämiseen. Pelien autonomian, kompetenssin ja yhteenkuuluvuuden tarpeita tyydyttävän luonteen lisäksi niissä tapahtuva tyydyttyminen on huomattavasti välittömämpää, johdonmukaisempaa ja toistuvampaa kuin oikeassa elämässä."

Lapsille oivat digidementian ainekset!

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Olisikohan tälle algebra-väitteelle todisteita? Mistä syntyy ymmärrys?

"Flow-kanavasta seuraa fokusoitunut ja tarkkaavainen tila, kuten olen edellä kuvannut. Flow-tilassa ihmiset oppivat nopeasti, oli kyse sitten monimutkaisesta algebrasta tai siitä, kuinka parhaiten osua huumeista sekaisin olevaan mafiaroistoon. Syy tähän, kuten olen aiemmin esittänyt, on se, että kun huomio on kohdentunut, oppimiseen vaadittavia hermoverkkoja syntyy tavallista nopeammin ja tehokkaammin." (Lauri Järvilehto)

Kuinka originaalia js flowta kannustavaa:

"Oppimisprosessi on pelillistetty ottamalla käyttöön tyypillisiä pelielementtejä, esimerkiksi tasot ja pisteytys."

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen

En tiedä puhuuko Järvilehto omista kokemuksistaan, vai onko hänellä isompi otos tutkittuja flow-kokemuksista. Toivottavasti jälkimmäinen.

Jos omista flow-kokemuksista on pakko puhua, niin itselläni niitä on tullut musiikin eli soittamisen parissa sekä aikanaan kun kunto oli parempi, jossain liikuntaharrastuksessa (esim. sulkapallo). Se on joku päivä kun kaikki sujuu kuin itsestään ja mieli on korkealla – kaikki onnistuu. Tietokonepelaamisessa (yllätys, yllätys olen joskus nöösipoikana, siis nuorena aikuisena, kun ei ollut tärkeämpää tekemistä, tuhlannut aikaani moiseen) en aikanaan tuota tilaa havainnut. Tietokonepelit (ainakin ne mitä itse pelasin) vaikeutuvat usein edetessään ja aiheuttavat automaattisesti epäonnistumisia ja turhautumisen tunteita. Joskus peli sujui, joskus ei. Itse en osaa myöskään mieltää pelisession jälkeisen tilan ”autuutta” niihin, mitä musan ja liikunnan jälkeen olen kokenut. Tietokonepelaamisen jälkeen oli jotenkin aina vähän hermo olo – hermosto kävi ylikierroksilla, vaikka kroppa ei ollut tehnyt mitään. Päänsärky kolkutti oven takana.

Minusta flow-tiloissa ei opi varsinaisesti uutta, vaan niissä aiemmin opittu loksahtaa paikoilleen ja kaikki sujuu leikiten.
Vaikea kuvitella että uuden taidon opettelemisen ensimetreillä tulee flow.

En lähde kuitenkaan kirjoittamaan opaskirjaa tästä henkilökohtaisesta kokemuksestani.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Pelasin minäkin aikanaan jo tietokonepelejä niitä alkuaikojen pelejä. Pelit taisivat avata minun silmäni tajuamaan, että voisin ajokortinkin suorittaa. Hiukan sille pelaaminenkin tuntui.

Isompi flow tuli keilahallissa, jossa olin useamman viikon käynyt maanantaisin pelaamassa, mutta tuntui, että peli ei kulkenut, käsi aina vinksahti hiukan. Oli vuosikemmeniä välissä edellisistä kunnon peleistä. Kuitenkin odotin pelaavani hyvin, sillä ollessani kielikurssilla Bristolissa neljä viikkoa, pelasin paljon ja menestyin silloin, joten vanhan muistin odotin tuottavan tulsta. No sitten kerran se flow tuli ja tulokset olivat erinomaiset, ihan hiljakkoin. Kaikki meni kuin rasvattu juuri oikein. Kaksi viikoa välissä ja taas tulokset laskivat. Jokin siinä on, että joskus vain sujuu ja joskus sujuu vähemmän hyvin. Pelaaminen on kuitenkin yhdessä mukavaa, ja keilatakin voi vaikka Wii-peliä käyttäen. Sitä joskus teemme lastenlasteni kanssakin.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Järvilehtoa ei lähdekriittisyys tunnu vaivaavan:

"Lumosity-pelin tehokkuutta arvioidaan useissa tutkimusohjelmissa. Näiden ohjelmien alustavien tulosten mukaan Lumosity-pelillä näyttäisi olevan merkittävä vaikutus eri alueiden kognitiiviseen kapasiteettiin. Esimerkiksi Mensa Research Journal -lehdessä julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että Lumosity-peleillä voidaan parantaa kognitiivisia ominaisuuksia, kuten visuaalista tarkkaavaisuutta ja työmuistin kapasiteettia, jotka ovat molemmat keskeisiä älykkyysosamäärämittauksissa."

http://www.us.mensa.org/play/

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Ilmeisesti kyse Järvilehdon omista lapsista:

"Peli on toteutettu niin hyvin, että kolmevuotias viettää tuntikausia sen parissa vain koska sen pelaaminen on hauskaa. Juju piilee siinä, että jossain vaiheessa peliä lohikäärmelaatikot korvataan X:llä."

VOI HEITÄ!

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Jaahas:

"On kuitenkin huomattava, että vaikka viihdepelaamisella on rajoituksensa, sillä on myös erittäin tärkeä tehtävä ihmisten hyvinvoinnin kannalta. Ensinnäkin, kuten Rigby ja Ryan saivat tutkimuksissaan selville, usein ihmiset pelaavat viihdepelejä ollessaan stressaantuneita.174 Ahdistuneen tai stressaantuneen henkilön työkyky voi palata nopeasti viihdepeliä pelaamalla, sillä peli palauttaa hänet flow-kanavaan."

Lähde:

Glued to Games: How Video Games Draw Us In and Hold Us Spellbound (New Directions in Media) Hardcover – February 18, 2011 by Scott Rigby (Author), Richard Ryan (Author)

Scott Rigby
is founder/president of Immersyve, Inc. (www.immersyve.com) and a veteran of both the ivory tower and interactive media development. After earning his doctorate in clinical psychology with a research emphasis on motivation, Scott spent eight years building Internet games and interactive content for Sony, Time Warner, and Viacom as well as online games based on major feature films such as AI:Artificial Intelligence, Red Planet, and Frequency before founding Immersyve in 2003.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Toisessa kirjassaan Monenkirjavia kuvitelmia Filosofi Lauri Järvilehto snobbailee kvanttimekaniikan "paradoksilla", josta hän ei ymmärrä hölkäsen pöläystä:

"Kvanttifysiikan peruslakien mukaan uraaniatomin tila ratkeaa vasta kun se mitataan – siis vasta kun joku kurkistaa sisälle laatikkoon. Toisin sanoen, ennen kuin laatikon kansi avataan, uraaniatomi on sekä puolittunut että ei puolittunut samaan aikaan. Tämän seurauksena laatikossa oleva kissa on elävä JA kuollut samaan aikaan."

Kari Enqvist:
"Enää emme tarvitse ulkoista tietoisuutta romauttamaan kissan epämääräistä elämäntilannetta. Kissa on joko kuollut TAI elävä, katsomme sitä tai emme. Jos tiedämme laatikossa olevan radioaktiivisen aineen hyvin myrkylliseksi, kissa on suurella todennäköisyydellä kuollut jo aikoja ennen kuin avaamme kannen."

Puhdasta höpöä on tämäkin kohta Järvilehdon kirjasta:

"Kussakin tällaisessa rinnakkaistodellisuudessa logiikan lait pätevät edelleen. Logiikan rikkumattomuus saadaan säilytettyä. Sen hintana on kuitenkin lukematon määrä toinen toistaan mielikuvituksellisempia rinnakkaismaailmoja. On täysin mahdollista, että tällaisia maailmoja tosiaan on olemassa. Logiikan tai fysiikan lait kun eivät sitä estä. Päinvastoin, niin kuin Everettin ratkaisu osoittaa, logiikan lait suorastaan vaativat sitä."

Ja tämäkin on vain urbaani legenda:

"Huippukemisti Friedrich August Kekulé paini visaisen ongelman kanssa. Hän yritti tuloksetta selvittää, miten bentseenimolekyylit rakentuvat. Kekulé, kuten aikalaisensa, oletti, että molekyylit asettuvat aina suoriin riveihin.
Ongelman kanssa painiessaan hän näki hämmentävän unen, jossa käärme söi omaa häntäänsä. Ouroboros-nimellä tunnettu symboli herätti Kekulén ajattelemaan asiaa uudesta näkökulmasta. Mitä jos molekyyli muodostaisikin silmukan? Kävi ilmi, että asian laita oli juuri näin. Bentseenimolekyylissä hiiliatomit asettuvat keskenään rinkiin kuten Ouroboros-käärme. Uni oli kertonut Kekulélle ratkaisun ongelmaan."

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Järvilehdon blogista:

"Itse kun olen juurikin alleviivannut positiivisuuden voimaa, pidän Koodi2016-pamflettia mestariteoksena ja Linda Liukasta suomalaisena johtotähtenä. Olen myös sitä mieltä, että jatkuvan kitinän sijaan meidän pitäisi tosiaankin sisuuntua, kääriä hihat ja laittaa ..."

Vertaa:

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/186...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Tämäkin lainaus osoittaa, että Lauri Järvilehto sekoittaa harhaisesti leikit ja pelit:

"Olimme muuttaneet ikävän tehtävän leikiksi. Olen varma, että lapset oppivat tällä tavalla enemmän lukemista ja kirjoittamista kuin jos he olisivat robottimaisesti toistelleet lauseen toisensa jälkeen kirjasta.
Vaikka pelit voivat tarjota erinomaisen alustan oppiaineksen ja motivoivan oppimisen välittämiseen, pelit ovat vain yksi väline tulevaisuuden opettajan työkalupakissa."

Järvikehto ei myöskään tunnu tekevän eroa lasten ja aikuisten oppimisen välillä:

"Oppiminen on tehokkaimmillaan silloin kun se on monikanavaista ja sosiaalista: kun ihmiset kokoontuvat yhteen oppiakseen toisiltaan uusia asioita eri menetelmin."

Tietokonepelithän ovat oikeastaan pelkkää testaamista:

"Siksi oppimisen pitäisi alkaa monipuolisesta altistumisesta erilaisille aiheille. Korostan altistumista. Nykyisin koululaisia testataan hyvin varhaisessa iässä siinä, kuinka hyvin he säilyttävät tietoa."

Järvilehdon yksi suuri harha on samaistaa lasten ja aikuisten oppiminen:

"Rakenna tietoa yhdessä ryhmän kanssa (kumuloituvan ryhmän menetelmä; engl. snowballing)
1.  Pyydä jokaista oppijaa keskittymään antamaasi kysymykseen kahdenkymmenen sekunnin ajan.
2.  Pyydä heitä keskustelemaan parin kanssa vastausehdotuksista, jotka juolahtivat mieleen.
3.  Tarvittaessa pyydä heitä vaihtamaan paria ja jatkamaan keskustelua hänen kanssaan.
4.  Kerätkää lopuksi kaikki vastaukset yhteen ja keskustelkaa niistä."

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Mitähän tuo "aitous" mahtaakaan tarkoittaa oppimispeleissä? Ja mistä lasten "perustarpeista" kyse?

"Mikä tahansa video tai kirja ei kuitenkaan riitä. Materiaalin on oltava todella hyvin toteutettua ja autenttista vetääkseen oppijoita todella puoleensa. Kuten Rigby ja Ryan huomauttavat, epäaitous vieraannuttaa meidät tarinassa tai pelissä olemisen koukuttavasta kokemuksesta. Tämän vuoksi oppimateriaalien laatu ja aitous ovat ensiarvoisen tärkeitä. Aivan kuten oppimispeleissäkin, materiaalin pitäisi olla yhtä jännittävää ja inspiroivaa kuin Hollywood-vastineensa. Siinä pitäisi hyödyntää tehokkaasti perustarpeiden tyydytystä."

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Oppimistyylit näyttävät olevan keskeinen tekijä Lauri Järvilehdon kasvatusfilosofiassa.Tällä Steiner-koulujen käyttämällä jaottelulla ei ole minkäänlaista tieteellistä pohjaa:

"Ihmisillä on erilaisia oppimistyylejä eivätkä kaikki opi samalla tavoin. Jotkut ovat visuaalisia oppijoita. He oppivat katselemalla, piirtämällä ja kaavioita tarkastelemalla. Toiset ovat auditiivisia oppijoita. Heidän täytyy kuulla sisältö oppiakseen se. Toiset, kuten edellä mainittu Gillian Lynne, ovat kinesteettisiä oppijoita, joiden täytyy tehdä asioita käsillään ja jaloillaan oppiakseen. Koska yksilöllisiä eroja on niin paljon, lasten pitäisi altistua vapaasti erilaisille tavoille omaksua oppiaineksia, sillä käytännössä kukaan ei opi tehokkaasti vain istumalla hiljaa ja yrittäen kuunnella."

Tämä diagnoosi seuraa kylläkin opetuksen tietokoneistumisesta: "Järvilehto väittää, että mikäli kouluopetus ei uudistu, luokkahuoneet ovat 5–10 vuoden kuluttua pullollaan kyllästyneitä lapsia, joille vaaditaan ADHD-diagnoosia." JARNO PAALASMAA, Steiner-koulun opettaja

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Järvilehdon lähteet vuorottelevat suruttomasti lastenkasvatuksen ja aikuisopiskelun välillä:

"Kuten sir Ken Robinson (konsultti!) huomauttaa, lapset ”oppivat parhaiten, kun he oppivat toisiltaan ja kun heidän opettajansa oppivat heidän kanssaan”.

Lähde:
Robinson, K. & Aronica, L. (2009). The Element: How Finding Your Passion Changes Everything. St. Ives plc: Penguin Books.

"Itseohjautuvuuden edistämisen kannalta tärkeintä on luoda sellaisen ympäristö, jossa oppijat voivat oppia yhä enemmän toisiltaan ja auttaa toisiaan ongelmaratkaisussa. Kouluttaja toimii ennemmin fasilitaattorina ja provokaattorina kuin aiheen auktoriteettina.195"

Lähde 195:
Mezirow, J. (1997). Transformative Learning: Theory to Practice. New Directions for Adult and Continuing Education.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Blogin kommenttiketjua selaamalla luulisi jokaiselle olevan selvää, että kirja on juosten kustu konsultin tekeke, jonka oikea paikka on paperinkeräyslaatikossa:

1) Lähteet ovat mitä sattuu vailla lähdekritiikin häivää.

2) Kirjoittaja ei erottele leikkimistä ja pelaamista.

3) Lasten oppimisen ja opettamisen näkemyksiä poimitaan miten sattuu aikuisopiskelusta ja aikuisten opettamisesta.

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen

No, mä luulen kuitenkin, että Järvilehdolla on ollut ihan Hauskaa kirjoittaessaan tätä kirjaa. Pisteet siitä.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Yksi arvio:

"Voi olla osin omaa vanhanaikaisuuttani, että radikaaleimmat Järvilehdon ehdottamat muutokset tuntuvat vierailta. Se, että oppilaita ohjattaisiin tutustumaan lähinnä omiin kiinnostuksenkohteisiinsa (kunhan ne löytyvät) ja kannustetaan heitä siinä, tuntuu kaukaiselta ajatukselta tämän päivän koulumaailmassa. Tai se, että suurinta osaa aineita ei tarvitsisi välttämättä opiskella laisinkaan, sillä moni oppilaista ei varsinaisesti tee oppimallaan myöhemmin mitään."
http://pigeonnaire.blogspot.fi/2014/09/lauri-jarvi...

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen

"suurinta osaa aineita ei tarvitsisi välttämättä opiskella laisinkaan, sillä moni oppilaista ei varsinaisesti tee oppimallaan myöhemmin mitään."

Opettaja lehden haastattelussa Järvilehto totesi, että "tulevaisuudessa koulussa on vain Neroja ja Täysuunoja".

Onkohan se joku tavoite?

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Lauri Järvilehdon hömppää peilisoluista:

"Tästä sai alkunsa niin sanottu peilisoluteoria. Sen mukaan aivot peilaavat tapahtumia, joita ihminen (tai apina) havaitsee tai kuvittelee. Toisin sanoen jonkin toimen ajatteleminen toimii sen harjoitteena.

Peilisoluihin perustuu myös mielikuvaharjoittelun teho.

Kun kuvittelet tekeväsi jotain, aktivoit aivoissasi samoja hermoverkkoja, joita tarvitset itse asiaa tehdessäsi. Kun lisäksi kuvittelet, että tapahtuma menee putkeen parhaalla mahdollisella tavalla, putsaat pöydältä itseluottamusta nakertavia ajatusprosesseja ja nostat merkittävästi onnistumisen mahdollisuuksia."

http://ajattelunammattilainen.fi/tag/peilisolut/

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Lisää Lauri Järvilehdon hömppää peilisoluista:

"Visio on ensiarvoisen tärkeä elämänlaadun kannalta. Erityisesti lähitulevaisuuteen kohdistuva visio aktivoi aivojesi peilisolut ja rajaa valinta-avaruuttasi siten, että toimintasi suuntautuu intuitiivisesti kohti visioimaasi konkreettista tilannetta. Ilman visiota olet kuin tuuliajolle joutunut laiva, jonka kapteenilla ei ole aavistustakaan, mitä satamaa suuntaan kannattaisi ottaa suuntima. Visiota vailla ihminen kutistuu lopulta harmaaksi suorittajaksi, jonka elämää määräävät ylhäältä ja ulkoa tulevat ärsykkeet."

On tuo hömppää visiostakin ....

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Kivuus tuskin auttaa opiskelua:

"Opiskelijat ovat kaikkein huonoimpia opetuksen laadun arvioijia. Opiskelijat arvioivat sekä opetusjaksoja että opettajia myönteisesti silloin kun oppivat vähiten. Myöskään opiskelijapalautteeseen perustuvat palkitsemisprosessit eivät tutkimusten mukaan suuntaa opetusta yliopistojen perustavoitteiden mukaisesti.
Monet opettajat pelkäävät, että hyvää opiskelijapalautetta voi saada vain antamalla hyviä arvosanoja. Tutkimukset ovat osoittaneet pelon aIheelliseksi.."HS
http://www.hs.fi/paakirjoitukset/a1427433635283

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Toisin kuin Lauri Järvilehto kuvittelee, jonkin suppean alueen oppimispelit eivät mullista oppimista:

"Äkkiseltään voisi ajatella, että hiukkasfysiikkaa on vaikeaa puristaa pelin muotoon. Mutta käytännössä peliä kehittäessä on käynyt ilmi, että hiukkasfysiikan maailma atomifuusioineen ja maailmankaikkeuden historioineen tarjoaa aivan huikean perustan mukaansa tempaavalle pelille."

https://ajattelunammattilainen.fi/2016/04/22/light...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Laaja kritiikki Järvilehdon touhuja kohtaan löytyy täältä, katso lisätyt kuvat:

http://netn.fi/sites/www.netn.fi/files/syn_publica...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Filosofi Lauri Järvilehto pihalla filosofiastakin:

Jo arveluttavampaa laatua on tapa, jolla Hauskan oppimi-
sen vallankumous palaa Aristoteleeseen ja tämän edeltäjiin. Kun Järvilehto sanoo Sokrateen (n. 470/469–399 eaa.) määritelleen ihmisen höyhenettömäksi kaksijalkaiseksi, hän ei esitä tälle esitettävissä olevaa tukea Platonin (n. 428/423–348/347 eaa.) teoksista.
Kun hän niin ikään viitteittä väittää Aristoteleen määritelleen ihmisen rationaaliseksi eläimeksi, hän puhuu perättömiä. Stageiralaisen teoksiin ei sisälly moista määritelmää, vaikka se onkin sopusoinnussa hänen ajatustensa kanssa. Määritelmä vakiintui vasta keskiajalla."
Ajatushautomoraportti

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Lauri Järvilehdpn Upeaa työtä! tarjoaa lainausmerkittömän ja lähdeviitteettömän sitaatin andalusialaiselta taiteilijalta Pablo Picassolta (1881–1973). Hänen mukaansa

”jokainen lapsi on taiteilija. Ongelmana on, miten pysymme taiteilijoina kasvaessamme aikuisiksi.”

Aikakauslehti Timekin väitti tuonsuuntaista 1976. Artistilta itseltään mietelmää ei ole onnistuttu luotettavasti jäljittämään "
Ajatushautomorsportto

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

”Koulutuksen arvo ei ole monien faktojen oppimisessa, vaan
mielen kouluttamisessa ajatteluun,”

Hauskan oppimisen vallankumous lainaa vielä uudelleen Einsteinia. Nootti jää pois, vaikka tämäkin lause sisältyy Järvilehdon käyttämään Isaacsson-biografiaan. Siinä kuten useissa muissakin lähteissä lause on suomalaiskirjan tapaan lyhennetty.
Kuten esimerkiksi Calaprice kertoo, Einstein kommentoi 1921 korkeakouluvastaisuutta näin:

”Ei ole järin tärkeää oppia faktoja. Sitä varten ei tarvitse mennä yliopistoon. Ne voi oppia kirjoista. Korkean koulutuksen arvo ei ole monien faktojen oppimisessa vaan mielen harjoittamisessa ajattelemaan jotakin sellaista, mitä ei voi oppia oppikirjoista.”
Ajatushautomoraportti

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Järvilehto esittää kirjoissaan ajatuksia tieteen nimissä, vaikka ne harvoin ovat sitä. Tässä varsinaisia krokotiilin kyyneleitä:

https://ajattelunammattilainen.fi/2016/07/21/mihin...

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Verkkokirjan kritiikki kohdistuu pääosin Lauri Järvilehdon tekemisiin:
http://netn.fi/artikkeli/ajatuspajat

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Lauri Järvilehdon ns. tutkimustyöt eivät vakuuta:

https://scholar.google.fi/scholar?hl=fi&q=lauri+järvilehto&btnG=

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Lauri Järvilehto näyttää järkevöityneen:

”M O B I I L I L A I T T E I D E N N E G AT I I V I S I S TA vaikutuksista oppimiseen on viime aikoina puhuttu paljon. Järvilehto itsekin korostaa, että pelit eivät voi korvata kaikkea oppimista, mutta niillä voidaan tuoda mielenkiintoa vaikeampiin aiheisiin, kuten alkuaineiden ja hiukkasfysiikan opiskeluun, jonka tukena Big Bang Legends toimii.
Järvilehto tunnistaa myös liiallisen pelaamisen haitat. Hänen omien lastensa peliaika on säädeltyä. Perheen vanhimmat lapset saavat koulumatkojen aikana pelata bussissa istuessaan. TALOUSELÄMÄ 9.2.2018

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset