FAKTANTARKASTUS 2 Media julkaisee päivittäin höpöä, nettikeskusteluista puhumattakaan.

Pelillistäminen 2

  • Frank Martelan kirjasta Valonöörit
    Frank Martelan kirjasta Valonöörit

Nykyisin pelillistäminen on muotia koulutuksen kehittämisessä. Pelillistäminen yksi piirre on kuvassa mainittu jatkuva hiostaminen pisteytyksillä. Ei riitä, että oppilaita hiostetaan kokeilla kuukausittain tai yllätyskokeilla, nyt arviointi vaanii piilossa koko ajan. Niinpä. Mutta eihän kasvatustiede ole koskaan ollut oikea tiede ....

http://grohn.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kulttuuri/184142-pelillistaminen

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän KariLaitinen kuva
Kari Laitinen

Pelaamisen ideaan on perinteisesti aina liittynyt jonkinlainen vapaaehtoisuus (haluatko pelata?)

Oppivelvollisuus ja vapaaehtoisuus eivät välttämättä tue toisiaan. Voiko oppilaat pakottaa pelaamaan? Vai onko pelillistämisen oletus, että kun sana "(opetus)peli" kiirii ilmaan, oppilaat ovat oitis innoissaan ja valmiita tekemään kulttuuritekoja, kunnes ovat oppineet kaiken tarvittavan.

Tosielämässäkin vapaaehtoisuus on aika harvojen oikeus. Tosielämässä menestyjät ovat valmiita tekemään uhrauksia ja kokemaan yksitoikkoisiakin jaksoja ja harjoituksia. Mitäs kun pelaajaa ei huvitakaan pelata? Mitäs kun pelaajaa alkaa ottaa päähän kakkavaippojen vaihto tai vanhuksen ja vammaisten hoito.

Tosipelaajat eivät välitä vuorokausirytmeistä. He pelaavat silloin kun haluavat ja nukkuvat silloin kun nukuttaa. Nykynuorissa on yhä kasvavampi joukko ns. päivällä nuokkujia. He tuskin pelaavat öisin opetuspelejä. Eipä heitä liioin kiinnosta opetuspelit päivälläkään - onhan ne aika tylsiä verrattuna virtuaalimaailman hitteihin. Sitä paitsi älypuhelinvapauteen tottuneet peruskouluteinipojat lyövät äkkiä kapulan rattaisiin, kun huomaavat että opet yrittävät tulla heidän tontilleen opetusmielessä.

Tämän blogin suosituimmat