Mediakritiikkiä Julkinen keskustelu liian usein käsitevammaista höpöä.

Pitäisikö ottaa kantaa? Niiniluoto ja valetieto

  • Ilkka Niiniluoto: Hyvän elämän filosofiaa
    Ilkka Niiniluoto: Hyvän elämän filosofiaa

Ilkka Niiniluoto toistaa kirjassaan ”tulevaisuudentutkija” transhumanisti Kurzweilin näkemyksen singulariteetista (kuva) ottamatta asiaan mitään kantaa. Mooren lakiin perustuva singulariteetti (tietokoneista kehittyy vuoteen 2029 mennessä tietoisia ja ihmistä älykkäämpiä olentoja) on lähes päivittäin mediassa toistettua höpöä. Määrä, tietokoneiden nopeus/muisti, ei voi muuttua laaduksi. 

KYSYMYS:

Onko median hömpän toistaminen eettistä jopa kirjassa,  jos ei ymmärrä mistä kyse? Olisiko Ilkka Niiniluodon pitänyt suorittaa alkeellinen tarkastus netistä, josta löytyy runsaasti singulariteetin kritiikkiä. Esimerkiksi: 

https://reasonandmeaning.com/2016/01/30/john-searles-critique-of-ray-kurzweil/

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (24 kommenttia)

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Mistä muuten tämä määrän muuttuminen laaduksi on keksitty? Feuerbach, vai Engels?

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Ei tietoa. Mooren laki ei synnytä älykkyyttä. Tosin Martin Ford muuten hyvässä kirjassaan sortuu tällaiseen:

If AI researchers do eventually manage to make the leap to artifi isl general intelligence (AGI), there is little reason to believe that the result will be a machine that simply matches human-level intelligence. Once AGI is achieved, Moore’s Law alone would likely soon produce a computer that exceeded human intellectual capability. https://www.amazon.com/Rise-Robots-Technology-Thre...

Käyttäjän heikkihyotyniemi kuva
Heikki Hyötyniemi

"Mistä muuten tämä määrän muuttuminen laaduksi on keksitty?"

Matematiikka. Kun on ajauduttu singulariteettiin, sen takana kaikki on toisin.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Sinä et ole tainnut huomannut kahta paradigman muutosta. Mooren laki meni rikki joskus 2005, kun prosessorien taajuudet iski kattoon. Sitä sitten yritettiin kiertää lisäämällä ytimiä ja klusteroimalla, mutta ohjelmat eivät sitä heti omaksuneet. Nyt alkaa olla jo kaikilla hallussa se Sunin periaate, The network is the computer, vai oliko se toisinpäin. Lopputulos on ollut, että pilvessä on enemmän tehoa kuin Mooren lain mukaan olisi ollut lähes koskaan.

Toinen paradigman muutos on syväoppiminen.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Höpöt.
Eikä syväoppiminen ole mikään paradigman muutos. Vaatii kyllä suunnattomia tietokantoja ja suunnatonta prosessointitehoa, joten harvoin käytettävissä.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski

Höpöt löytyi googlettamalla äsken 0,46 sekunnissa, noin 355 000 tulosta.

Syväoppiminen on aika uusi juttu. Pilvessä on suunnattomia tietokantoja ja prosessointitehoa. Valmistaudu yllättymään.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #5
Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #6

Paradigman muutosta voi olla vaikeata havaita. Ennen noin vuotta 2005, tietokoneiden tehot, muistit ja massamuistit halpenivat puoleen aika tarkalleen vuosittain. Ostin viimeeksi perinteisiä kiintolevyjä vuonna 2013. Nyt 4Tt levyt maksavat lähes eurolleen yhtä paljon. Prosessorien nopeudet ovat käytännössä laskeneet. Arm-ytiminen reilu 2 GHz on kai neljäsosan niin nopea kuin 4 GHz i86. Ensimmäinen nykyään yleisin ja vallitseva ja jälkimmäinen yli 10 vuotta sitten huippumalli.

Ennen sinulla oli käytössä yksi tietokone, nyt netti ja pilvi.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #10

Syväoppiminen ei ole paradigman muutos, koska käyttö rajoitettua.
Syväoppiminen ei perustu pilviin, vaan monikerroksisen neuroverkon emulointiin.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #12

Ensimmäisen kerran ihminen on teknisesti luonut ajattelevan yksikön. Se on melkein enemmän kuin paradigman muutos. Homo Deus.

Biologisesti elämää pystyy luomaan ihan vanhanaikaisesti vaan panemalla, mutta syväoppiminen on tietääkseni ensimmäinen skaalautuva ja toimiva tekniikka luoda mukautuvia yleistoimisia automaatteja.

Minä taisin jo viime vuosituhannen aikana "keksiä" koodia generoivan koodaamisen. Ei kai se ollut sen ihmeellisempää kuin objektiorientoineen ohjelmoinnin toteuttamista proseduraalisella ohjelmoinnilla. Perusrakenne oli skripti, joka loi varsinaisia tehtäviä varten skriptejä, jotka tekivät varsinaiset työt. Se sitten oli yllättäen rinnakkaistuva ja klusterisoituva eli periaatteessa äärettömän skaalautuva malli. Se ylätason skripti loi skriptejä nimeltä worker.sh, mutta olisi ne voineet olla robot.sh-nimisiäkin.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #13

Liittyykö tämä jotenkin tähän Hararin höpöön:

1. Are organisms really just algorithms, and is life really just data processing?

2. What’s more valuable –intelligence or consciousness?

3. What will happen to society, politics and daily life when non-conscious but highly intelligent algorithms know us better than we know ourselves?

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #14

Joo, ainakin suurinpiirtein. Homo Deusissa tuon tyyppisiä kysymyksiä veivattiin ainakin pari sataa sivua. Minulla meni niitä lukiessa joku apinafiltteri päälle ja luin tosi valikoivasti skimmaten, ehkä jopa yli 600 sanaa minuutissa eli vain tarkistin onko mahdollisesti jotain älyllisen tapaista havaittavissa. Jotkut kysymykset on vaan liian vaikeita ratkaista vielä. Douglas Adamsin sanoin 42.

Jos taas aihetta lähestyy ohjelmoinnin suunnasta, koodia generoiva koodi on vain mukautuva kone, mutta itseään muokkaava koodi on jo elävä. Silloin kun koodasin Lineoxia eli ohjelmistorobottia, joka teki käyttöjärjestelmäversioita tarpeen mukaan muutaman tunnissa virtuaaliklustereissa, minulla oli kyllä koko ajan pienenä pelkona, että olen luomassa "hirviötä", jotain jota ei voi hallita. Kyllä se kuitenkin oli vain kellopeli, periaatteessa hammasrattaillakin toimiva. Varsin kalpean kuvan rakennelmastani antaa Ad-Hoc Clustering. Privaattipilveä siis tavallaan jo rakentelin tuolloin.

Pilviteknologia tarkoittaa mm. sitä että prosessointitehoa on saatavilla lähes rajattomasti juuri silloin, kun sitä tarvitaan. Kun se tarve on yleensä hyvin, hyvin lyhyt, ovat kustannukset pienet ja muutkin osallistuvat niihin lyhyillä prosessointitarpeillaan.

Lineoxin koodaaminen oli hiton työlästä eikä se tullut edes valmiiksi. Syväoppiva instanssi tekee sen itse.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #15

Syväoppiminen perustuu monikerroksisiin neuroverkkoihin. Eivät liity pilvipalveluihin. Tämä lienee jotain muuta: https://aws.amazon.com/deep-learning/

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #16

Pilviteknologiat ovat se ensimmäinen paradigman muutos, josta olen kirjoittanut. En tiedä miten hyvin ne nykyään tyypillisesti skaalautuvat, mutta silloin aikoinaan, kun virtuaaliklustereita ihmettelin ja laskin miten yksi erikoistapaus skaalautuu, niin gigabitin verkolla skaalautuvuus oli noin 40. Nyt kun asiaa uudelleen miettii, niin skaalautuvuuden olisi voinut nostaa melko helposti jopa tuhatkertaiseksi. Ei ollut silloin tarvetta eli miljoonia prosessoriytimiä kuten Googella moista ihmetellä.

Syväoppiminen on se toinen paradigman muutos. Se näyttää sopivan varsin hyvin yhteen massiivisen rinnakkaistamisen tai klusteroinnin kanssa.

Ehkä kolmas on transputerin paluu eli Network On a Chip. Kiinalaiset ovat nyt kärjessä: SW26010.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #17

En pidä syväoppimista paradigman muutoksena, koska mshdollisuus käyttää sitä on ERITTÄIN tajoitettua.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela Vastaus kommenttiin #18

Kun tarkoittanet, että mahdollisuus on rajoitettua, herää tietysti kysymys, haluaisiko joku erityisesti rajoittaa sitä. "Paradigman" raja on aina filosofinen kysymys. Tässä ainoassa todellisuudessamme kaikki "laadulliset" muutokset perustuvat määrällisiin.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #19

Rajoitukset: valtava monitasoinen neuroverkko ja sovelluksen käytössä valtavasti dataa.

Harvoin mahdollista. Syväoppiminen jää kuriositeeteiksi -> ei paradigman muutos

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #19

Tämä tietysti on ihan vanhaa kamaa, mutta Windows 95:n ilmestyttyä ja ollessa ihan muka aidosti moniajava, keksi joku irvileuka vanhan ohjelmapätkän:
====
run me
repeat
====
Yllä pseudokoodina jota toivottavasti ihmiset ymmärtävät, mutta ei koneet. Ohjelma ei tee muuta kuin lisääntyy ja sen jälkeläiset vain lisääntyy... Lopputulos on että me on täyttänyt kaiken eikä mitään muuta tapahdu.

Tuo oli vain koodia generoivaa koodia. Itseään muokkaava koodi on vielä vaarallisempaa.

Tietotekniikka tunteville, exec tai fork eikä run.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #18

Minä en ole tutustunut tarkkaan sen saloihin, mutta itseään muokkaavan koodin mahdollisuudet ovat aika huimaavat. Ovat myös sen ongelmat tai vaarat. Koneen voi aina korjata, mutta elävää olentoa ei välttämättä, se pitää ehkä tappaa. Pitää vain käyttää erilaista rakennusmenetelmää.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #20

Edellyttäisi vahvaa tekoälyä, jollaisesta ei yhtään esimerkkiä. Erilaisiet konfiguraattorit eivät kuulu mainitsemaasi kategoriaan.

Kiistelin Matti Otalan kanssa joskus 1987 siitä, kun hän puhui Koneen ohjelmointiroboteista. Kyseessä oli hissiohjelmistojen konfigurointiin tarkoitettu ohjelma.

Käyttäjän rkoski kuva
Raimo Koski Vastaus kommenttiin #22

Joo ja minä bamlasin Babbagen kanssa joskus 1800-luvulla.

Teoriatasolla uuden älyllisen yksikön, elämän, luonti on ikivanha idea. Lisääntyminen taisi olla ensimmäinen "keksintö", jonka elämää jatkavan organismin oli pakko tehdä.

Syväoppinen on ehkä vain perusmoduli, josta se "hirviö" rakennetaan. Kun sen voi tehdä ohjelmallisesti, voi kehitys olla järkyttävän paljon nopeampaa kuin suvunjalostuksessa.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Itse en ole koskaan pitänyt Niiniluodon tyylistä. Filosofin odottaisi ottavan kantaa. Jos Niiniluodolta kysyy, paljonko kello on, hän aloittaa "Sumerilainen aikakäsitys..."

Silti: ihan kuin alustaja ei olisi lainkaan huomannut siteeraamassaan tekstissä sanoja "hurjimmat näkymät", "voisi olla" ja "science fiction".

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Niiniluoto palaa Kurzweiliin myöhemmässä luvussa:

Tärkeä teoreettinen ja käytännöllinen kysymys on siinä, voiko ihmismielen koodata digitaaliseksi informaatioksi (vrt. myös luku 4). Tältä osin hurjimmat näkymät liittyvät IT:n sovellutuksiin tekoälyn, tekoelämän ja robotiikan aloilla. Esimerkiksi Ray Kurzweilin arvion mukaan tietokoneista kehittyy vuoteen 2029 mennessä tietoisia ja ihmistä älykkäämpiä olentoja, kun niiden osat jatkuvasti pienenevät ja suoritusteho kasvaa. Tuloksena voisi olla uutena artefaktina syntyvän oliolajin, robosapiensin synty. Steven Spielbergin elokuvassa Artificial Intelligence pohditaan tunteisiin vetoavalla tavalla, pitäisikö itsestään tietoiseksi tulleelle robotille suoda ihmisarvo.

Käyttäjän jpvuorela kuva
Jari-Pekka Vuorela

Ray Kurzweil tuli monelle ikäpolvessani tutuksi 80-luvulla syntetisaattorinrakentajana. Hänen myöhempi singulariteettifilosofiansa ja kosminen optimisminsa perustuu henkilökohtaiseen selviämiseen lukuisista tappavista taudeista. Nyt 70-vuotiaana hän itse on monin tavoin käytännössä nuoremman oloinen kuin 35-vuotiaana.

Ei Kurzweilkaan vielä ole keksinyt, miten entropialakia voitaisiin ikuisesti väistellä pelkkää informaatiota siirtämällä. Mutta ihan kiintoisia kysymyksiä hän on herättänyt. Erityisesti ajattelen tuota "pitäisikö itsestään tietoiseksi tulleelle robotille suoda ihmisarvo".

Tässä ajaudutaan suurten määritelmien äärelle. Jos ihminen on itsestään tietoinen robotti, eikö juuri sellaiselle ihmisarvo kuulu? Kaikki eliöt koostuvat soluista, jotka ovat robotteja, mutta mitä mitä merkitsee "itsestään tietoinen"? On vaikea olla ajattelematta, että maapallon elämän neljän miljardin vuoden evoluutiossa tällainen reflektiokyky on kasvanut asteittain.

Ihmisillähän on konsti itsestään tietoisten olioiden rakentamiseen: minullakin on kaksi lastenlasta. Frankensteinin tapa rakentaa niitä ei ole kuitenkaan ihan ensi viikon asia, eikä vuoden 2029. Mutta tosiasia on, että uusia eliölajeja pystyttäisiin tekemään laboratoriossa mielin määrin jo nyt. Kun perusmolekyylit ovat jo valmiiksi kehittyneet ja perimää osataan leikata ja liimata.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset